Ajettavuudessa ei ole käytännössä mitään eroa. Sähköauto on 500 kg painavampi, joten se tuntuu jämäkämmältä, mikä voi kyllä johtua siitä, että auto on ihan uusi ja sen tukirakenteet ovat varmasti paremmat kuin jo 100 000 km ajetulla edellisellä. Koska kyseessä on samanmerkkinen auto, ovat hallintalaitteet hyvin samantyyppiset ja käytössä ei ole oikeastaan ihmeempiä eroja. Sähköautossa on ns. ePedal, joka päällä ollessaan mahdollistaa sen, että ei välttämättä tarvitse painaa kumpaakaan poljinta, koska se on yhteydessä vakionopeussäätimeen ja jarruttaa automaattisesti, kun edessä on este ja sen poistuttua, palautuu vakionopeussäätimeen laitettuun arvoon. Nopeutta voi säätää ohjauspyörässä olevasta napista.Tämä toimii mainiosti matka-ajossa.

Sähköautossa ei ole takapenkillä istuvien riesana kardaanitunnelia. Edellisessä autossamme oli, vaikka ei siellä mitään kardaaniakselia ollutkaan, vaan tila taisi olla jätetty pakoputkelle. En tiedä. Taakse mahtuu kolme aikuista ihmistä ihan mainiosti. Sähköautossamme on hieman tilavampi tavarasäilö, mutta sillä ei ole meille mitään merkitystä. Emme juurikaan kuljeta emmekä tule kuljettamaan mitään ihmeempää siellä.

Teknisesti autojen suurin ero on käyttövoima. Koska edellinen oli bensiinikäyttöinen, oli siellä tietenkin moottori ja sen käyttämiseksi meidän piti aina välillä käydä bensatankilla. Kesällä 2020 bensa oli tavattoman kallista, jopa hintavampaa kuin nyt ja sehän tuntui silloin. Sitten hinnat putosivat ja ovat pysyneet tämän vuoden kesään saakka vähintäänkin kohtuullisina. 

Juuri tällä hetkellä on sähköautolla ajaminen halvempaa kuin fossiilisia poltellen. Kesällä meillä kotona se oli todella paljon halvempaa, koska lämpimällä säällä auto kulutti melkoisen vähän ja kun pystyimme lataamaan sitä sellaiseen aikaan, kun aurinko paistoi suoraan aurinkopaneeleihimme, ei sähkön seinästä ottaminen tullut maksamaan kovinkaan paljon.

Tein heinä-elokuussa vertauksen vanhan automme ja tämän uuden kulutuksen välillä. Bensan kulutusta arvioin noin 6 l/100 km mukaan ja sähkön kulutuksen pystyin laskemaan kännykän appista, josta näkyy lataukset. Hintaero oli varsin suuri, vaikka laskin sähkönkulutukseen myös muutkin pakolliset maksut kuin pelkän kWh:n hinnan, jonka sähköyhtiö meiltä vie. Vuositasolla säästö liikkuu reippaasti yli tuhannessa eurossa toki riippuen siitä, kuinka paljon kovimmilla pakkasilla ajetaan.

Nyt kun puhutaan säästöistä, niin on toki huomioitava, että ostamalla sähköauton, ei kukaan varsinaisesti saa rahaa säästymään. Samankokoinen bensa-auto (tai diesel) on edullisempi ostettaessa, ja sähköauton etu tulee tosiaankin kulutuksessa ja ainakin normaalitapauksissa ihan huolloissa. Eihän siellä mitään moottoria ole.

Tulevaisuudessa autoja tankataan koko ajan enemmän ja enemmän sähköllä. Fossiilisilla polttoaineilla ajaminen tulee vähenemään, koska niiden käyttö tullaan kieltämään jossain vaiheessa ja jos öljyn hinta jatkaa nousuaan tällä tavoin, ei jossain kohtaa elämää enää kukaan halua polttaa kalliita polttonesteitä. Silloin ei enää mietitä periaatteita - ollaanko vihreitä tai muita.

Mutta olen minä myös ehtinyt Minja Koskeen kaukoihastua.

EI Minja Koskela, EI VARSINKAAN Susanna Koski, vaan se laulaja!

Lähdin eilen iltapäivän ruuhkajunassa yöksi Körden viereen samaan kaupunkiin kuin viikko sitten. Mietin, miten hullua on mennä muutamaksi tunniksi toisen viereen ja lähteä tyyliin ensimmäisellä aamujunalla takaisin kotiin. Mietin, miten monet ajattelevat, että juoksen miehen perässä, kun hän vähän napsauttaa sormiaan.

Sitten lopetin ja aloin elää.

Makoilin illalla hotellihuoneen puhtaissa, valkeissa lakanoissa ja odotin, että Körde tulisi töistä. En tiedä, kumpi meistä lopulta oli väsyneempi, mutta valvoimme yökahteen ja heräsimme aamukuudelta nauttimaan vielä hetken yhteisestä ajasta.

En kestä, miten hyvältä tuntui herätä ja mönkiä takaisin Körden kainaloon. Kuuma, alaston mies ja siinä vain minua varten.

Körde sanoi illalla, että hän on alusta asti epäillyt, että minulla on muita samanlaisia kuvioita hänen rinnallaan. Körde kysyi, enkö varmasti käytä mitään aineita, kun olen aina niin hyvällä tuulella hänen seurassaan. Hänen on kuulemma vaikea ymmärtää, että voin olla näinkin selväjärkinen kaiken kokemani jälkeen.

Sanoin, ettei minulla ole muita kuvioita enkä käytä kuin reumalääkkeitä. Sinullahan niitä erinäisiä kuvioita on ollut ja on, oli pakko kuitata takaisin.

Huomasin, että jäin taas epäilemään, mitä aineita Körde itse vetää. Miehellä on niin hullu työputki menossa, ja hän totesi eilen, ettei ole tarvinnut edes piriä, että jaksaisi.

Jossain kohtaa yöllä laitoin taustamusiikiksi Juden I Know -biisin. Meillä on tapana soittaa omia lempikappaleitamme, kun molemmat tykkäämme musiikista tosi paljon.

I Know on yksi niitä kappaleita, joita kuuntelin lakkaamatta synkimpinä aikoina. Olin vaikeasti masentunut, pikkuveli kuoli, äiti kuoli ja olin varma, että minä olen seuraava. Koin niin musertavaa yksinäisyyttä ja surua, että sitä tuskin unohdan koskaan.

En kertonut Kördelle tuota. Halusin vain testata, mitä minussa nyt heräisi.

Körden läheisyys, seksi, paljas iho, kuuma lihaksikas vartalo, silittely. Mies puhumassa rakkaudesta ja siitä, miksi emme tavanneet jo vuosia sitten. Minulla vapaat kädet tehdä hänelle mitä vain haluan. Körde hieromassa ja ihastelemassa selkääni ja pakaroitani. 

Miten paljon elämä ja ajatukset voivat muuttua? Mitä kaikkea olisi jäänyt kokematta, jos olisin vuosia sitten tehnyt itselleni jotain tai vaikka jättänyt syöpähoidot väliin ja kuollut?

Toisinaan jossittelu kannattaa.

Synkimpinä aikoina en voinut kuvitellakaan, että kokisin mitään lähellekään tällaista kuin nyt Körden kanssa. Siihen peilattuna on aivan sama, huijataanko minua tai onko mikään tässä aitoa. Jos en saa muuta, niin ainakin minulla on nämä satunnaiset hetket. Hetket, kun minusta tuntuu, että haluan elää enkä kuolla.

Ja se I know. Se oli yhtä riipaisevan surullinen kuin aina ennenkin. Nyt vaan en enää itkenyt.