mentiin pojan kanssa kihloihin. en ole edes ihan varma miksi. toisen menettämisen pelosta tai maailman liikuttavimmasta pyynnöstä ei sillä ehkä ole väliä. me mennään naimisiin kuitenkin mä tiedän sen onnellista till death do us part tästä ei tule mutta olen rakastunut mahanpohjassa pyörii ja en halua olla sekuntiakaan ilman sinua. sain kaksi sormusta materialisti minussa kuoli ensimmäiseen ja romantikko toiseen. Pojan isoäidin kultainen sormus on ketjussa kaulassa ja hopeinen sinisellä kivellä kalevala korusta ostettu sormus nimettömässä poika ylitti rahavaransa josta mulle tuli huono omatunto.

suunnitellaan yhteen muuttamista. yritän varovaisesti joka välissä muistuttaa iästäni ja kypsyyden puutteesta jota tollaisiin päätöksiin tarvitaan. lupasin pojalle että muutan yhteen kunhan poika tekee vähän töitä hakee opiskelemaan ja saa päänsä kuntoon. poika tahtoisi jo kotiin mutta saatin se suostumaan jämään vielä pariksi kuukaudeksi tekee meidän kaikkien mielenterveydelle hyvää.

rakastan sitä että saadaan maata aina välillä vierekkäin pitää toistamme kiinni. en rakasta sitä että poika voi huonosti ja tappaa kohta itsensä jos jatkaa samaan malliin. ehkä osa kihloihin suostumisena oli se että se voisi motivoida poikaa laittamaan elämänsä järjestykseen. miten sellaisen kanssa voi luoda perheen tai edes parisuhteen joka ei osaa olla ilman pilveä alkoholia ei osaa nukkua tai syödä oikein ja kamppailee oman päänsä kanssa kovemmin kun minä bipolaarinen osastohoitoinen tyttö.

äidin mielestä me ollaa sekopäisin pariskunta ikinä mutta juuri sen takia me ollaan parasta toisillemme. se ei suuttunut kihloista yhteenmuutosta tai mistään. toivoi vain että mielenterveydet olisi kohdallaan ja lääkkeet laukussa ennen kuin tehdään mitään tyhmää.