silloin kun se tapahtui vuosia sitten miten mä oon jo unohtanut sen näin hyvin mä irtisanoiduin ruumistaani. Miku sano että on monta tapaa suhtautua tälläisiin tilanteisiin vihalla pelolla mutta jotenkin mä väänsin itseni täydellisen tunteettomuuden tilaan. siitä lähtien mua ei ole kiinnostanut se miltä mä näytän tuntuu siltä että pää on erikseen muusta osasta, muu osa on tuhottu ja sen yksityisyyttä on loukattu. en mä kulje ympäriinsä paljastavasti enkä säkit päällä mulle on ihan sama se ei ole enää minä. mä väitän ja mikukin väittää kaikki tietää että tällä kaikella on tekemistä toistensa kanssa. sen takia mun elämä on mitä on mä vääristin sen tähän tilanteeseen vaikka olisi se varmaan muutenkin sekaisin. poika tietää mun mielipiteen mun ruumistaa ja sen takia läheisyyskin oli aluksi niin hemmetin vaikeaa kun muhun sai koskea mutta mua ei kiinnostanut. ilman poikaa mä en olisi selvinnyt mistään se tuli mun elämään pelastajana vaikka oikeasti kaikki väittää sen pilanneen kaiken. en jaksa kun koko maailma on vastaan.

mä oon selvinnyt taas yhdestä talvesta ja talvi on aina pahin. pojalla ja mulla menee hyvin kolme vuotta tulee täyteen kesällä ja poika haluaa naimisiin onneksi en ole täysikäinen että mun ei tarvitse kertoa että en ole vielä valmis. se haluaa niin kovasti. kesä tulee ja mä tiedän että mun olo helpottuu en oo kesäsin mitään muuta kun joskus harvoin maaninen mutta se menee mun yleisen sekopäisyyden piikiin. maanisena yritän aina laittaa pojan vaihtoo milloin mistäkin syystä ja se pitää kovaa kiinni ja huuta että ei tässä ole mitään järkeä. olen niin kiitollinen ihmisestä joka jaksaa mun oikut mielialavaihtelut elämää suurempaa tragediat. mun puolustukseksi miku sano että mä oon kasvanut että musta on tullut hyvä ihminen oon joutunut kuulema kestämään ennemmän kun olisi ansainnu. mä en usko enää jumalaan en mä oo uskonut julian kuoleman jälkeen tai muutenkin sen raiskatun talven joka vei mun elämältä kaiken. kai mun talviset pahatolot liittyy osittain siihen ja kesän hyvät hetket koska kesä tuli poika tuli ja kaikki oli parasta.

mä oon yllättävän hyvällä tuulella vaikka itkin koko viime viikon joka oli traagista mutta diapamin avulla hengissä ollaan ja ekaa kertaa pitkään aikaan tuntuu siltä että mä selviän aikuiseksi, vanhaksi en halua vieläkään.