tänään haluan tappaa itseni. ei ole eka kerta ei edes toinen mutta kertakaan olo ei ole ollut näin tyhjä ilman mitään syytä. mulla oli normaali maanantai nousin ylös söin menin kouluun treeneihin pussasin poikaa kaikki onnistui mutta silti tuntuu siltä että ei ole enää mitää. miksi elää kun vatsaa kovertaa sydämmessä ja keuhkoissa painaa ja tunteita ei ole paitsi se joka kalvaa sisuksissa ja kertoo yksinäisyydestä.

mä olen elämäni aikana kärsinyt kaksi maanista jaksoa depresiivisä on enemmän muille jakaa. pelottaa aina välillä mitä teen itselleni olen kuitenkin sen verran selvä päästäni että tiedän mikä vaivaa ja syön oikeasti syön lääkkeeni. tahdon olla normaali en tahdo tätä kärsimystä että tarvitsee valvoa öitä itkeskellen kun ei ole mitään tietoa mitä tapahtuu nyt tai myöhemmin. musta tuntuu että mä ärsytän muita kun ei ne tajua mikä mua vaivaa. en kuitenkaan monelle ole kertonut, ei mun oma veli edes tiedä, paitsi tietenkin tietää mutta virallisesti sitä kukaan ole sille ikinä kertonut. mä en enää tahdo tulevaisuutta. poika voi elää mun vierellä vaan muutaman vuoden sitten se ryhdistäytyy ja menee pois tai se ei  ryhdistäydy ja mä joudun seisomaan mustassa mekossa itkuisena hautajaisissa. mä en tahdo lapsia mä en halua pakottaa ketään kokemaan sitä samaa mitä mä koen kun tämä on jo helvetti ja mulla on vielä todella helppo ja lievä bipolaarisuus.

this house is no longer home mä en tiedä mitä tehdä mä en jaksa kasvamista. pitäisi vaihtaa kuulema psykiatri hakee aikuisten hoitoon mutta kun valtio ei vaan tajua että se ei ole minulle hyväksi entäs sitten jos käyn vieläkin lasten psykiatrilla se on mun henki ja elänä ihminen joka on tukenut mua vuosia. ainoa toinen ihminen jonka voi nostaa samaan asiaa sijaitsee tenniskentillä eikä edes tajua mitä merkitsee minulle. poikaa en voi tähän listaan mainita se on mun elämänrakkaus vuosia ainoa syy miksi elää nykyään se elättää mua pelossa ja se ei käy. haluan tasapainoa.

kyllä mä pysyn hengissä tän yön ja huomisenkin mutta kaipaan tukea mistä sitä tähän hätään?