mä annan anteeksi ja annan uudestaan. sitten ku raja tulee vastaan mä sanon nyt riittää katkaisen välit ja istun kotona itkien. vielä kerran multa pyydetään että ottaisin takana ja mä hulluna otan. masokismi kulkee veressä kun tahdon kokoajan että joku potkii päähän. ei ihmiset muutu kaikki kliseet on totta se on sellainen ja pysyy sellaisena. kymmeniä kertoja sovitaan ja mä odotan kotona kaupungilla jossai soittoa viestiä tapaamista mitä vaan mutta ei ei ei ei ei ei sitä ei tule tai tulee myöhässä. vihaan sitä että me nähdään ehkä kymmenen minuuttia kerrallaan kun se tulee "moikkaa" mua. tuntuu siltä että kaikki muut on etusijalla kaverit kaverinkaverit alkoholi väsymys puntti tenniksen pelaaminen kaikki kaikki tulee ennen mua. mä saan sen pienen hetken puristettuna johonkin väliin ja saan vielä tuntea huonoa omatuntoa siitä että nyt se on kuulema myöhässä seuraavasta menosta. ei tarvitse sopia mun kanssa mitään jossei ehdi. miksi alunperin pitää sanoa että voi nähdä haluaa nähdä kun ei ole aikomustakaan tehdä niin ?

naurettavinta on kun se kysyy "oot sä nyt vihainen?". päällä hyppimisestä ja vatsan repimisestä mä en suutu, vaan mä itken. mä vuodatan kyyneliä loppujen lopuksi aika mitättömän ihmisen takia. itken ja itken tunnen surua pahaaoloa. eikä se edes ymmärrä. emmä usko että se on tahalleen ilkeä, mutta jostain syystä ihan hemmetin ajattelematon. se ei tajua että jos sovitaan että se hakee neljältä niin silloin mä kans venaan sitä ja jos soittaa kuudelta käykö tunnin päästä, mä oon odottanu sitä jo kolme tuntia siinä vaiheessa kun nähdään.

en tiedä. se hajottaa mun pään kuten miessukupuoli historian perusteella tekee. mä en vaa enää kestä.