Minä palaan tänne yllättävän usein. Luen sen mitä elämäni on pitäny joskus sisällään ja mietin, oliko asiat noin. Olinko minä noin sekaisin ja avuton, toivottoman rakastunut ja epätoivoinen? Asiat koetaan aina niin voimakkaasti siinä hetkessä, ehkä seuraavassa ne jo unohtuu. Voi kun minä en olisi kärsinyt niin paljon. On kovin vaikeaa olla teini-ikäinen ja sydän särkynyt. Se riipii ja kalvaa ja jättää jälkensä. Tämä päiväkirja muistuttaa minua teistä pojat.

Poika, jolla oli leijonan tukka ja kylkiluut paistoivat t-paidan läpi. Poika, josta tuli juuri sellainen kuin ajattelin, hyvä sydäminen ja sympaattinen. Leijonan tukka heiluen poika jatkanee elämäänsä. Minä en tiedä. Minä tiedän, että poika valmistui ylioppilaaksi, meni ammattikorkeakouluun ja löysi suloisen tytön. Minua sattuu kun ajattelen sitä tyttöä, mutta heidän kaksilonsa on parempi kun meidän oli. Ei se enää satu minun sydämeen, vaikka silloin kun asiasta kuulin, silloin ulistiin ja ulistiin.

Herrasmies numero kaksi - hän ei ollut napakymppi. Voi kun minua sattui. Sattui vuodet sen jälkeen. Edelleen kun ajattelen nousee niskavillat pystyyn. Miten sinä kehtasit kohdella minua noin ja samalla väittää että rakastat? Sinulla ei mene hyvin, ja siitä minä olen salaa onnellinen. Anna kun hypin tässä tasajalkaa ilon tanssia. Sinulle en toivo mitään. Tästä vihasta on teini-ikä kaukana, tässä jaetaan vuosien patoumat, ole hyvä ja vaihda puolta kun kävelet kadulla minua vastaan.

Ja palataan, koska third time's the charm. Mies, joka käveli juottolassa minua vastaan. Mies, joka kieltäytyi rakastamasta ylevien syiden takia. Mies, jonka takia hakkaan päätä seinään, vaikka joka päivä. Mies, joka on aina huolellin siitä, että hän rakastaa minua asteen vähemmän. Mies, jonka vierestä herään onnellisena. Yhteisiä vuosia viisi, joista muutama eri maissa. Miten joku niin läheinen onkin niin etäinen? Ei me osata olla kaksilo, ei meillä ole symbioosia. Meillä on kuulkaas veljet ja siskot aikuisten parisuhde. Huraa, huraa ja huraa! Siivoa sinä pyykit lattialta niin ehkä tänään illalla halitaan. Voi tätä maisteri-ihmisen elämää. Niin helvetin yksinäistä ja kurjaa, mutta hei minä elän elämää! 13 h päivässä toimistolla ja loput kotona nukkuessa. Otetaanko pitkäveto, yksi risti kaksi, koska minun elämäni mies kävelee ulos?