Ironia - tuo ihana elämän salakavala muoto. Se, joka hyppää ovista ja ikkunoista sisään kun sitä vähiten toivoo. No mitäs tässä sitten tapahtui? Elämäni mies, voi sinä ihana lääkäri-mies ketä uskalsin rakastaa kuusi pitkää ja kaunista vuotta, osoittautui huijaus-mieheksi. Vale-elämäni mies sinä olet. Minä rakastin ja rakastin, juuri sillä innolla ja vilpittömyydellä kun olen 14-vuotiaasta asti osannut. Putkikatse - silmäsairaus, se minulla oli. Petturiksihan hän osoittautui, tai no pettäjäksi lienee se tilannetta kuvaavin termi. Enkä minä edes osannut suuttua. "Ai sinä et ole rakastanut minua enää vuoteen? Ai sinä et ole valmis tyytymään minuun? Ai sinulla on toinen jo toista vuotta?" Sepä mukava sanoin minä, ja pakkasin tavarani.

Ja näin sitä tiputtiin kovaa ja rytinällä. Ihan aidosti ei olisi tehnyt mieli nousta sängystä enää ikinä. Ihan aidosti mietin, että jos nyt hyppään tosta parvekkeelta ja olen vain läntti asfaltissa, niin ketä kiinnostaa? Mutta kun ikävuodet alkaa olemaan lähempänä viittäkymmentä kuin syntymää, niin sitä ymmärtää, että hetken se vain kirpaisee. Dramatiikka olkoon nuoruuden kuvio.

Ja voi, kuinka se kirpaiseekaan. Erityisesti aamuviideltä herätessä tuijottamaan kattoa ja miettimään, mitä minä tein väärin? Ei valemies, vaan minä. Mitä minä tein ettei minulla ole enää minua, sinua ja meitä. On vain minä yksin ja sinä kaksin tai kolmin, mistä minä niistä naiskuvioista tiedän. Onhan tässä ennenkin erottu, mutta ei avoliitosta. Ei elämäni liitosta. Ei miehestä, jonka eteen olisi tehty ihan mitä vaan. Toisaalta perverssiähän se on, että toinen tekee mitä huvittaa ja minä ulisen. Ulisen loputtomasti niin kuin rakastunut stereotyyppinen alistettu tyttö. Minä, jonka palvelukset per tunti maksaa toistasataa, itken ja ulisen keskellä olohuoneen lattiaa kun "se poika ei tykkääkään musta". Niin pitkälle on tultu, mutta toisaalta ei ollenkaan. Huraa elämää, toistat vaan samaa ja samaa kuviota.

No mutta, better luck next time. Neljäs kerta ei varmaa totuutta sano, mutta ehkäpä se kirpaisee joka kerta ihan hieman vähemmän.