kiitos suomen joukkoliikenteelle vaikkakin bussissa oli tänään liiankin
voimas urean haju viereisen naisen hajuvesi tosin peitti senkin melko
kiitettävästi. mun viikonlopusta tulee tylsä en odolta siltä mitään
paitsi sunnuntai iltapäivältä ehkä kosketusta joka saa koko ruumiin
värisemään aiheuttaa mahanpohjan väristyksen hymyn jollaista kukaan muu
ihminen ei ole koskaan mussa saanut aikaan. mä odotan ja odotan näitä
hetkiä ikuisuuden sitä että on kosketusta edes sormilla hipaisu katse
suoraan silmiin joka kertoo mulle että mullakin on tässä maailmassa
toivoa ja minäkin olen ihminen. haluan nauraa sillä äänellä kun nauran
tietyn ihmisen kertoessa jotain hauskaa haluan kevyesti nyrkkiin
puserretun käden silittävän mua käsivarresta. kaipaus on kamalaa mutta
kun sitä joutuu toistuvasti kokemaan.
kävin kirjastossa. kaivoin vanhat lehdet esille, ne joita minä ja poika
luettiin silloin kun maassa oli vielä loskaa ja taivas oli harmaa
käytin mustaa takkia ja ilma oli kylmä, käsistä pidettiin kiinni
hanskojen kanssa. vanhassa imagessa lukee minä olen sinun ikuisesti, mikään ei meitä erota, trendistä
on revitty minä rakastan sinua jota kannoin lompakossani heinäkuun
aurinkoisiin päiviin asti. meidän vuosipäivä luki häälehden kannessa.
mun päässä pyöri pöydän ylipussaaminen lehtienlukusalissa, pojan sormat
jotka silitti poskea aikuisten kirjojen parvella halaaminen ja nenien
koskettaminen. muistot saa mua kaipaamaan poikaani vielä enemmän kuin
mitkään hetket. meidän onni kesti 13 kk 20 päivää ja mun mielestä se on
paljon. mä olin vaikka valmis menemään naimisiin, mutta ei väkisin.
illalla näen töölönlahden valot haisevat bajamajat en juo itseäni
humalaan en polta yhtään tupakkaa. tapaan ihmisä joita en ennestään
tunne, poikia kaikki. voin kuitenkin huonosti, tuskin kauan viihdyn
sieläkään, odotan vain huomista.
lauantai, 2. syyskuu 2006
Kommentit