Kaikki ei ole mennyt ihan suunnitelman mukaisesti. pienen kaaoksen jälkeen koin kahden viikon yli-kierroksen joka päätyi totaaliseen henkiseen sekä fyysiseen romahdukseen. raivosin riehuin heittelin tavaroita  itkin ja lopulta löin käteni lasin läpi. pakko myöntää että viisampia asioita on tullut tehty mutta what's done is done joten.. isä säikähti pahemman kerran heitti mun kädet selän taakse piti kunnes rauhotuin hyvä ettei mennyt mun päälle istumaan. muutaman puhelun jälkeen kantoi minut sätkivänä autoon ja eikun hoitoon. olin kolmen päivän valvonnassa koska minun pelättiin hautovan itsemurhaa. onneksi luovutettiin pian kotiin en olisi kestänyt sielä enää hetkeäkään, kun ei minulla ollut halua riistää henkeäni turhaan minua seurailtiin vessaan.

kotiin tultuani olen harrastanut mietiskelyä ja sen tuloksen heitin kihlasormukseni mereen (symbolisesti eräs ihminen kävi noukkimassa ja vei pojalle) istuin alas ammattilaisten kanssa ja tein elämänsuunnitelman. kaaos toi ainakin selkoa pelättyyn psykologin vaihtoon saan pitää miron (joka ei tietenkään ole kyseisen henkilön oikea nimi anonyymiteetin säilyttääkseni). johtopäätös mihin olen tullut on selkä: asioiden on muututtava. minun on otettava itseäni niskasta kiinni ja yrittää ryhdistäytyä puhtaalta pyödältä.

tällä tekstillä teen asiasta julkisen: minä haluan vielä jatkaa