en ymmärrä mikä tarvella minulla on ollut kasvaa aikuiseksi näin nopeasti ja aikaisin. tai oikeastaan en mä mikään aikuinen ole olen vaan halunnut kokea kaiken minkä voi kokoea mahdollisimman nuorena, kun olisi kaikki nää jutut voinut säästää myöhempääkin. on mulla ollut hyviä hetkiä mutta juuri nyt tuntuu siltä että enemmänkin tuskaa tästä on aiheutunut. olisin voinut elää koko elämäni ilman näitä tapahtumia jos olisin vain odottanut ja hyväksynyt kuinka nuori oikeasti olen tunnen itseni nykyään niin lapseksi tilanteissa missä ennen olin menossa mukana tuhatta ja sataa kilometria tunnissa.

erottiin pojan kanssa sitten lopullisesti. mun syytä tää kai on. voisin silti syyttää sukupuolta ei ole mun vika että mä olen nainen ja että tähän liittyy tietynlaisia asioita. mä olin olen rakastunut voi sitä ironiaa kun kaksi päivää eron jälkeen mun kihlajaiskoru tippu treeneissä mun nilkasta. teki mieli pistää hysteriat pystyyn ja itkeä toistuvasti jatkuvasti ikuisesti tyydyin jonkinlaiseen itkunyyhkytykseen kuinka vaikeaa nykyään on.

pojan suomessa olo oli kuitenkin parasta. me pussattiin selvitettiin sotkuja sovinto seksiä sitä hyvää oloa joka sai mut flippaamaan hyvällä tavalla sai mut onnelliseksi sellaiseksi että sinä olet tässä aivan iholla. miten joku voi tuntua samalla niin tutulta mutta kuitenkin niin vieraalta? tunnen kuitenkin jokaisen osan siitä ihmisestä rakastan niin paljon että sattuu. olen kokenut hengenahdistuksia pistoksia rytmihäiriöitä sitä tunnettaa kun elämä on nyt ohi kiitos paljon näistä vuosista. miten mä olen onnistunut pilaamaan kaiken näin totaalisesti.

tahdon sanoa että tää ei ole mun vika se että asia A tapahtu ei ollut mun vika. eikä pojankaan. mutta ei se olisi saanut lähteä ja jättää mua sen jälkeen tänne yksin. tottakai vähemmästäkin ihminen sekoaa tekee asioita mitä parisuhteessa ei tehdä arvaa kaduttaako. sekö meidät tappoi en tiedä tiedän kuitenkin että minä olen toivottoman rakastunut en ole päässyt kouluun asti koko viikolla, treeneihin ja tupakalle kylläkin. elämästä tulee vaikeaa kun ei enää jaksa hengittää.