en kestä enää yhtää sekuntiakaan tätä. mun mielenterveys on muutenkin
vaarassa mulla on jo tarpeaksi vaiketa mä en todellakaan tarvitse
tälläisiä puheluita. ymmärrän että on humalassa mutta sanat mitä sanoo
on silti totta, vaikka niitä selvinpäin ei olisi uskalettu sanoakkaan. mun elämän suurin virhe oli rakastua suhun, siitä ei ole koitunut kuin mielipahaa meille molemmille.
odotetaanko että unohtaisin ne hyvät hetket? kaiken tän tuskan alla mun
tuskaa lisää se kuinka onnellisia ollan joskus oltu, ja mitä me ollaan
nyt. kaksi ihmistä joiden välillä on liian monta kilometriä että
asioista saisi mitään selkoa. kun käydään aamu neljältä riitaa
puhelimessa, kun poika on taas promilliensa takia unohtanut aikaeron,
tuntuu vaan niin älyttömän pahalta. seuraava puhelu on
anteeksipyytelevä yritetään molemmat saada edes jonkunlainen sovinto
aikaiseksi, kun ei me voida tälläkään tavalla lopullisesti erota. nää
ongelmat alkaa olla jo sen verran suuria että toisen ihmisen tarvitsee
siihen viereen kuuntelemaan ahdistusta, näkemään ilmeet ja eleet.
ilman sinua minä en ole mitään. taistelut pojan kanssa vie multa kaikki
viimeisetkin voimat. ei jaksa enää edes yrittää olla onnellinen.
parisuhteen toinenosapuoli on aina ollut mulle se joka lohduttaa pitää
kädestä kiinni eikä se joka aiheuttaa mulle unettomutta surua
masennusta hysteriaa hengenahdistusta rytmihäiriöitä. jokainen riitä
saa mut hyperventiloimaan sekottaa mun pään moniksi päiville
kerrallaan. onneksi poika on ensi viikon tiistaina suomessa, saan
kiinnitettyä alahuuleni sen huulikoruun pussata sitä monenmonta kertaa
ja sanoa minä rakastan sinua
ja nähdä ilmeen, joka kertoaa rakastetaanko minuakin vielä. kohta
meillä on 16 kk vaikka vain reilut 13 kk on ollut kosketusta. kohta
pääsen syliin peitonalle viereen makaamaan päälekkäin pussamaan
tekemään kaikki ne asiat mitä olen kaivannut. pitämään kädestä kiinni
odotan niin paljon tulisi jo ensi viikon tiistai. en mene koko viikkoon
kouluun, päätin sen jo nyt.
mä pelkään että jos sittenkin
se mitä toinen ihminen huusi mulle humalassa että musta on niin vaikea
erota että piti karata ulkomaille on totta en kestä sekuntiakaan mun
elämä menettää lopullisesti kaiken jos mulle joku kertoo että nyt tää
on lopullista ja kukaan ei rakasta sinua minä en rakasta sinua olet
yksin tässä maailmassa. taas elämä on mulle liian vaikeaa kun ei ole
kukaan kuka rauhottaisi silloin kun alkaa hysterioimaan.
maanantai, 25. syyskuu 2006
Kommentit