en kestä enää yhtää sekuntiakaan tätä. mun mielenterveys on muutenkin vaarassa mulla on jo tarpeaksi vaiketa mä en todellakaan tarvitse tälläisiä puheluita. ymmärrän että on humalassa mutta sanat mitä sanoo on silti totta, vaikka niitä selvinpäin ei olisi uskalettu sanoakkaan. mun elämän suurin virhe oli rakastua suhun, siitä ei ole koitunut kuin mielipahaa meille molemmille. odotetaanko että unohtaisin ne hyvät hetket? kaiken tän tuskan alla mun tuskaa lisää se kuinka onnellisia ollan joskus oltu, ja mitä me ollaan nyt. kaksi ihmistä joiden välillä on liian monta kilometriä että asioista saisi mitään selkoa. kun käydään aamu neljältä riitaa puhelimessa, kun poika on taas promilliensa takia unohtanut aikaeron, tuntuu vaan niin älyttömän pahalta. seuraava puhelu on anteeksipyytelevä yritetään molemmat saada edes jonkunlainen sovinto aikaiseksi, kun ei me voida tälläkään tavalla lopullisesti erota. nää ongelmat alkaa olla jo sen verran suuria että toisen ihmisen tarvitsee siihen viereen kuuntelemaan ahdistusta, näkemään ilmeet ja eleet.

ilman sinua minä en ole mitään. taistelut pojan kanssa vie multa kaikki viimeisetkin voimat. ei jaksa enää edes yrittää olla onnellinen. parisuhteen toinenosapuoli on aina ollut mulle se joka lohduttaa pitää kädestä kiinni eikä se joka aiheuttaa mulle unettomutta surua masennusta hysteriaa hengenahdistusta rytmihäiriöitä. jokainen riitä saa mut hyperventiloimaan sekottaa mun pään moniksi päiville kerrallaan. onneksi poika on ensi viikon tiistaina suomessa, saan kiinnitettyä alahuuleni sen huulikoruun pussata sitä monenmonta kertaa ja sanoa minä rakastan sinua ja nähdä ilmeen, joka kertoaa rakastetaanko minuakin vielä. kohta meillä on 16 kk vaikka vain reilut 13 kk on ollut kosketusta. kohta pääsen syliin peitonalle viereen makaamaan päälekkäin pussamaan tekemään kaikki ne asiat mitä olen kaivannut. pitämään kädestä kiinni odotan niin paljon tulisi jo ensi viikon tiistai. en mene koko viikkoon kouluun, päätin sen jo nyt.

mä pelkään että jos sittenkin se mitä toinen ihminen huusi mulle humalassa että musta on niin vaikea erota että piti karata ulkomaille on totta en kestä sekuntiakaan mun elämä menettää lopullisesti kaiken jos mulle joku kertoo että nyt tää on lopullista ja kukaan ei rakasta sinua minä en rakasta sinua olet yksin tässä maailmassa. taas elämä on mulle liian vaikeaa kun ei ole kukaan kuka rauhottaisi silloin kun alkaa hysterioimaan.